Guasha nimitys muodostuu kahdesta sanasta guā ja shā. Gua tarkoittaa raappaamista ja kaapimista. Sha tarkoittaa näppyläistä sairautta. Hoitomuodon yhteydessä sha-termillä viitataan hoidosta usein syntyviin jälkiin. Tätä, yleensä lastamaisella, guasha-kammalla tehtävää hoitoa käytetään poistamaan kuumuutta ja myrkkyjä verestä ja kudoksista. Sillä voidaan myös poistaa pinnallisempia veren salpautumia ja avata kanavia. Hoidon varhaisin käyttö liittyi enemmän tuulen poistamiseen. Guasha käsittelyjä tehdään välillä myös selluliitin poistamiseksi.
Toisin kuin akupunktio ja moxibustio, guasha ei ole klassikoissa esiintyvä hoitomuoto. Guasha oli pitkään Kiinan yleisen kansanperinteen tuntema kansanparannuskeino, jota käytetään yhä nykyäänkin ilman kiinalaisen lääketieteen tuntemusta esimerkiksi flunssan ja lihaskipujen hoitoon. Kiinalaiset lääkärit alkoivat yleisesti käyttää guashata ja kirjoittaa siitä vasta Míng-dynastian aikana (1368 – 1644). On myös mahdollista, että se on ollut käytössä joillakin alueilla jo Han-dynastian aikana (206 eaa. – 220 jaa.). Guāshā-kammat olivat alun perin kivisiä tai luisia. Usein hoitamiseen käytettiin myös kuppaussarven reunaa. Han-dynastian aikainen Huángdì Nèijīng Sùwèn – 黃帝內經素問 pitää sisällään viittauksia kiviin. Sen neljännessä kappaleessa esimerkiksi lukee: ”On aina huomioitava nämä sijainnit suoritettaessa hoitoa neuloilla ja kivillä”. Lauseen merkit 鍼石 voidaan kääntää neulakiviksi, jos oletetaan ensimmäisten neulojen olleen teräviä kiviä. Varhaiseen akupunktioon liittyi suoneniskentä ja polttohoidot (moxan alkumuoto), joten tämä on mahdollista. Koska tekstit kuitenkin puhuvat erikseen kivistä, neuloista ja pistämisestä, on todennäköisempää että kohta saattaa viitata guāshān käyttöön.
Guashan tekeminen ja sha-jäljet
Guashata käytetään yleisesti pinnallisten kudosten käsittelyyn liu’uttamalla guasha-kampaa öljytyllä iholla pienen paineen kanssa. Vaikka käsittely on lähes täysin kivutonta, mutta käsittelystä jää voimakas mustelman kaltainen jälki käsitellylle alueelle. Jäljet ovat samantyyppiset kuin kuivakuppauksesta jäävät jäljet ja ne paranevat itsestään. Hoidossa ei rikota ihoa, eikä rikkinäistä tai tulehtunutta ihoa käsitellä.
Kun guāshāsta jäävät jäljet, niitä kutsutaan nimellä shā. Shān värien sanotaan kertovan alueella esiintyvän ongelman luonteesta. Jälkien merkityksiä ovat esimerkiksi:
Kirkas punainen – ulkoinen lyhytaikainen pikkuvaiva, joka paranee helposti
Tumman punainen – sisäisempi, pitkäaikainen, jossa mahdollisesti kuumuutta
Sinipunaiset/mustanpuhuvat – veren salpautuma, sisäinen ja krooninen ongelma
Sinivihreä – kipuun liittyvä qin ja veren salpautuma
Kellertävä – kosteuteen liittyvä
Guashata voidaan käyttää myös syvempien kudosten käsittelyyn. Tällöin käsittely tekniikka on erilainen eikä jälkiä yleensä jää. Jos käsittelystä tulee mustelmia, ne ovat yleensä hyvin pienellä alueella. Syvempiä käsittelyitä varten kohdat yleensä pehmitetään ja lämmitetään hieromalla. Syvät käsittelyt vastaavat jokseenkin syväkudoshierontaa tai myofasciaali-hierontaa lännessä. Guasha on erityisen tehokas joissakin lihas- ja jännekanavien käsittelyssä.
Yleisemmin guashaa käytetään:
astmaan
gynekologisiin vaivoihin
hengenahdistukseen
ihon kauneudenhoitoon
lihas- ja jännekipuihin
pintaverenkierto-ongelmiin
ruuansulatus- ja virtsatieongelmiin
särkyihin
yskään